Ajatuksia herättänyt kirja

Kuvaus: Tällä palstalla esitellään kirjoja, jotka ovat lukijassaan herättäneet ajatuksia ja tunteita, laittaneet pohtimaan elämään ja myös kuolemaan liittyviä kysymyksiä tai vain muuten ollut kiinnostavaa luettavaa. Kaikki ovat tervetulleita kirjoittamaan. Voit lähettää noin yhden sivun pituisen kirja-arvion kirkkoherran kansliaan.

 

Kadonneet Kim Echlin 2009   

Kirjan kertojaminä Anne Graves asuu leskeksi jääneen tanskalaistaustaisen yksinhuoltajaisänsä kanssa Montrealissa. Anne kohtaa muutamaa vuotta itseään vanhemman kambodšalaisen nuoren muusikon Sereyn, johon hän rakastuu. Eletään aikaa 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin Pol Pot nousi valtaan Kambodzassa ja rajat sulkeutuivat, kukaan ei päässyt maahan eikä sieltä pois, yli kaksi miljoonaa ihmistä surmattiin julmasti. Serey ei pääse takaisin kotimaahansa eikä hän saa mitään tietoa perheensä kohtalosta, hänelle jää vain epätieto siitä, mitä hänen perheelleen on tapahtunut. ”Olen pakolainen, en ole maassanne omasta tahdostani, mutta minulla ei ole muuta paikkaa”. Näin kuvaa Serey asemaansa Annen isälle, jonka isä puolestaan aikoinaan on muuttanut Tanskasta Kanadaan. Nuoret rakastavaiset ovat yhdessä, kunnes vietnamilaiset hyökkäävät Kambodzaan ja syrjäyttävät Pol Potin hallituksen, rajat avataan.  Serey palaa kotimaahansa etsimään perhettään ja jättää Annen Montrealiin.

Vuodet kuluvat eikä Anne kuule Sereystä mitään. Monen vuoden jälkeen Anne kuvittelee näkevänsä Sereyn eräässä uutislähetyksessä ja lähtee etsimään rakastettuaan. Kambodzassa hän tapaa toisen kanadalaisen, Will Maraclen, joka työkseen avaa joukkohautoja ja laskee kuolleiden lukumääriä. Anne löytää vihdoin rakkaan Sereynsä ja rakastavaiset saavat jälleen kokea yhdessäolon onnea ensimmäisten vapaiden vaalien aikaan, kunnes Serey jälleen katoaa. Alkaa epätoivoinen etsintä.

Echlin on kahlannut läpi melkoisen taustamateriaalin kirjansa tueksi ja sotien runtelema Kambodza kaikessa kurjuudessaan samoin kuin sen asukkaiden kohtalot aukeavat elävänä hänen kertomuksessaan, jopa siinä määrin, että voisi helposti kuvitella kirjailijan asununeen pitkään maassa. Kirja kuvaa ihmiselon ihanuudet rajattomasta rakkaudesta aina inhimillisyyden kääntöpuoleen asti, silmittömään tappamiseen ja kaiken inhimillisen tuhoamiseen. Kadonneet tuo lähelle ne kauheudet, joista länsimaissa on vain ohimennen luettu lehdissä tai nähty uutisissa. Mitä todella tarkoittaa hirmuhallitus, miten ihminen saadaan näkemään muut ihmiset pelkkinä vihollisina, mitä tarkoittaa, kun kaikki ovat toistensa vihollisina.  Eräs nuori mies kertoo Annelle, miten hän oli osallistunut ihmisten tappamiseen, vaihtoehtoja ei ollut, tapa tai tule tapetuksi. Anne vierailee Tuol Slengin entisessä vankilassa, joka on muutettu joukkomurhista kertovaksi museoksi. Kuva, jonka Tuol Sleng antaa ihmisluonnosta, mykistää. Vankilan viidestätoistatuhannesta vangista vain seitsemän selvisi hengissä. Museossa on viisituhatta valokuvaa siellä kuolleista ihmisistä, valokuvaa, jotka eivät jätä katsojaa rauhaan.

Kadonneet on kertomus muistoista, ihmisistä, jotka eivät halua unohtaa ja ihmisistä, jotka eivät voi unohtaa, vaikka haluaisivat. Ajan parantavaan vaikutukseen kertoja Anne ei usko, sillä jo aivan kertomuksen alussa hän toteaa varmuudella, ”ettei aika paranna haavoja”.

Kim Echlin kuvaa hienosti, mikä merkitys meille on saada haudata rakkaamme. Tänä päivänä, jolloin hautajaiskulttuuri alkaa tuntumaan yhä enemmän vieraalta ja itsestään ei haluta jättää mitään muistomerkkiä, koska se on taakkana seuraaville sukupolville, Kadonneet kuvaa hyvin koskettavasti miten tärkeää meille on tietää, mitä rakkaillemme on tapahtunut ja missä heidän viimeinen leposijansa sijaitsee. ”Jos emme saa haudata rakkaitamme tulee meistä heidän vankinsa,” kuten Anne sanoo. Mitä on elämämme menetettyä rakkaimpamme? Annen isä, joka valmistaa proteeseja, sanoo tyttärelleen, ettei kukaan ole onnistunut valmistamaan proteesia, jolla voisi kävellä kuin oikealla jalalla.  Proteesit vain onnistuvat pitämään ihmisen pystyssä. ”Ehkä mekin vain pysymme jotenkin pystyssä menetyksistämme huolimatta, vaikka emme enää pystyisikään elämään kuten ennen”, toteaa kertoja Anne.

Tämä on kertomus toivosta, joka elää loppuun asti, rakkaudesta ja löytämisestä, samalla kun se on kertomus menettämisestä, miten kaikki kertomuksen päähenkilöt menettävät toisensa ja kaiken, yksi toisensa jälkeen. Heille, jotka pitävät onnellisista lopuista ja kauniista kuvauksista ihmiselon ihanuudesta, en tätä kirjaa suosittele. Heille, jotka ovat valmiit kulkemaan hetken heidän kanssaan, joiden elämään kuuluu todellinen rakkaus, mutta myös suurimman inhimillisen pahan ja kärsimyksen kohtaaminen, voin suositella kirjaa.

Jari Heikkilä

 

 

 

Ikkuna Jumalan todellisuuteen - Minuuttihartaus

Rohkeus kantaa. Tulevaisuus on meissä kaikissa. Erityisesti lapsissa ja nuorissa. Uskalla toivoa.
Uskalla toivoa. Rohkeus kantaa. Tulevaisuus on meissä kaikissa, erityisesti lapsissa ja nuorissa. Elämä on.

Ikkuna Jumalan todellisuuteen - Minuuttihartaus

kirkkoherra
Yhtymän johto
Kirkkoesplanadi 3
21600 Parainen

Kirkkoherra

Seurakuntaneuvoston pj

Yhteisen kirkkoneuvoston pj

nuorisotyönohjaaja
Kirkkosplanadi 3
21600 Parainen

Nuorisotyö Facebookissa ryhmässä Pysäkki

Nuoriso- ja rippikoulutyöstä vastaava.